Huomenna (toivottavasti) jaksan taas hinata itseni salille. Pitäis käydä myös ahkerammin lenkillä (ei ole liiemmin tullut käytyä), mutta tälläkin kertaa täytyy laittaa kelin piikkiin. Ei ole kamalan houkutteleva keli lähteä kävelylle ulos tällä hetkellä. Motivaatiokin on tuon herkuttelun jäljiltä pyöreä nolla, ja kun tuloksiakaan ei kuitenkaan pelkällä salilla käynnillä synny, ainakaan nopeasti.
Lisäksi on kauhea kissanpentu ja koiranpentu kuume. Olen sen jälkeen haaveillut uudesta kissanpennusta kun saatiin tietää että Tassulla on nisäkasvain. Emme siis leikkauta sitä pois, sillä lääkäri totesi, että se on saattanut jo hyvin levitä, ja leikkauskin maksaisi yli 200 euroa, ainakin. Joten tultiin siihen tulokseen, ettei leikkauteta kasvainta pois, sillä se saattaisi olla turhaa. En ole siis haaveillut Tassun korvaamista toisella kissalla, sillä se ei todellakaan ole tarkoitus, Tassua ei toinen kissa korvaa. Kissanpennun aika ei kuitenkaan vielä ole oleellinen tällä hetkellä.
Koiranpentu haaveet syntyivät kun eräs amerikancockerspanieli sai juuri pentuja. Hermina myös muutti tälle samalle kasvattajalle takaisin n. 4kk sitten, jolta olimme Hermin sijoitukseen aiemmin ottanut. Hermistä jouduimme kuitenkin luopumaan sillä emme pystyneet Hermin ongelmia ratkomaan täällä. Hermina on siis amerikancockerspanieli jonka otimme meille asumaan kesällä, sijoitukseen. Herminan avulla pääsin yli Lilyn kuolemasta, ja saimme taas koiran arkielämäämme. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, joten Hermi joutui valitettavasti meiltä lähtemään. Siksi siis koiranpentukuume, sillä kaipaisin taas koiraa meille asumaan, mutta tulimme Mikan kanssa siihen tulokseen, ettemme koiraa tänne kerrostaloon ota, sillä sisäsiisteysopettelu olisi työn ja tuskan takana 4. kerroksesta käsin, ja koska on ollut Herminan ja etenkin Lilyn kanssa ongelmia sisäsisiteyden kanssa, joten haaveeksi saa myös koiranpentuhaaveet toistaiseksi jäädä.
Ollaan kuitenkin Hermiä käyty katsomassa jo pari kertaa. Hyvin siis voi ja on kotiutunut todella hyvin. Meidätkin kuitenkin edelleen muistaa, ainakin hetken tuumailun jälkeen. :D
Siinä siis Hermina. Ihan ensimmäisestä näkemisestä viimeisempään. Hermina vaikuttaa kuitenkin paljon onnellisemmalta, sillä ei tottunut oikein kaupunki elämään arkuutensa takia. Nyt on oma piha ja omakotitalo.
Tuntuu kyllä kurjalta kun olen joutunut luopumaan jo kolmesta lemmikistä. Olin ennen aina sitä vastaan, että lemmikkieläimestä ei luovuta kerran kun sellaisen on ottanut. Oltais kyllä ehkä voitu Herminkin eteen enemmän työskennellä, mutta ei nähty muita vaihtoehtoja. Bobby-kissastani (Tassun yhdestä pennusta) jouduin luopumaan heti Lilyn kuoleman jälkeen, sillä Bobby ei tottunut sisäkissan elämään. Naapuri valitti Bobbysta, kuinka se käy jatkuvasti hänen kukkapenkeillään. Asuin silloin siis rivitalossa Urjalassa. Pian Lilyn kuoleman jälkeen luovuin siis Bobbysta, kaikki meni silloin saman surun piikkiin. Lopulta Bobbysta luopuminen tuntui todella kamalalta, ja se on pitkään kaduttanut minua tähän päivään asti. Nyt jo vähän osaan elää asian kanssa paremmin. Bobby asuu Kuljussa omakotitalossa, ja saa ulkoilla ulkona vapaasti, joten koen, että se on siellä onnellisempi, kuin mitä se olisi sisäkissana, ja etenkin kun muutamien kuukausien päästä muutettiinkin Mikan kanssa yhteen tänne Tampereelle kerrostaloon.
♥
Ehkä viellä joskus Millyn kaveriksi tulee yhtä hieno kissa. Ja ehkä joskus saadaan yhtä ihana koira kuin Lily. Toivottavasti.
Tässä tuli myös monta syytä omaan lihomiseeni, ja miksi olen tässä pisteessä että tahdon edes vähän laihduttaa. Niin monta asiaa 2014 vuoden loppupuolelta on jäänyt vyötärölle. Vaikka sinne mahtui myös paljon hyvääkin.
Tässä tuli myös monta syytä omaan lihomiseeni, ja miksi olen tässä pisteessä että tahdon edes vähän laihduttaa. Niin monta asiaa 2014 vuoden loppupuolelta on jäänyt vyötärölle. Vaikka sinne mahtui myös paljon hyvääkin.
Kohta ehkä kuitenkin lähdetään sinne lenkille, vaikka keli näyttää näinkin ihanalta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti