KUVAILUJA

Päätettiin Alinan (kaverini) kanssa kuvailla Alinan järkkärillä, kun olin aikaisemmin jo maininnut että olisi kiva ottaa jotain uusia kuvia itsestäni blogiin jne. Alinastakin räpsäisn muutaman kuvan.

Aiemmin sitä on aina pitänyt itseään lihavana, kun on haukuttu lihavaksi, niin sihen ajatukseen tottuu, että ehkä minä sitten oikeasti olen lihava. Ennen, joskus vuosina 2011-2012 olin lähinnä normaalipainoinen kuin lihava, mutta pidin itseäni silti aina lihavana.
Musta on otettu järkkärillä kuvia joskus aikoja sitten. Tiedostan itse että 2013 vuoden jälkeen olen lihonut aika huimasti. Nyt kuitenkin heräsin taas kunnolla todellisuuteen kun järkkärikuvat näin. Näytän ihan järkyttävän leveältä. Pystyn kuitenkin hyväksymään sen, että tilanne on nyt mikä on. Aikaisemmissa blogipäivityksissä yritin jopa tehdä ylipainolleni jotain mutta tämä(kin) yritys lopahti silloin.

2011 - 2012

Joka tapauksessa niihin kuviin: 

   

        

Ensimmäiset kuvat (missä mulla on toi vihreä takki päällä) on otettu tiistaina ja sitten keskiviikkona loput. Molempina päivinä oli aika huonot ilmat. Tiistaina satoi vettä ja vähän väliä jouduttiin menemään sateen suojaan. Keskiviikkona oli kova tuuli ja todella kylmä - siksi mulla on talvitakki keskiviikon kuvissa päällä...
Enemmänkin kuvia tuli, mutta laitoin tähän nyt parhaimmat ja onnistuneimmat.

Lisäksi Millyn silmätulehdus parantui! Silmätippoja ja silmähuuhdetta ei kovin mukavaa ollut laittaa, kun Milly ei erityisesti ole käsittelyyn tottunut. Mutta onneksi silmä rauhottui aika nopeasti. Viikon verran tippoja laitettiin. 

MIKÄ TYÖPAIKKA?

Onko sellaisia työpaikkoja edes olemassa missä isompikin introvertti pärjää? Tällaisia asioita tuli eilen illalla mietittyä. Taas hieman piiskasin itseäni, sillä koen ettei minusta ole työntekijäksi, minkäänlaiseen työhön, ja koen ettei minusta koskaan ole ollutkaan. Kaikki koulujen kautta koetut työssäoppimisjaksotkin ovat vääristyneet päässä epämiellyttäviksi kokemuksiksi. Siinä osasyynä on se, että kaikkina työssäoppimisjaksoina minulla on ollut todella paha olla, olen ollut masentunut, ja olen vain juossut entisen "parisuhteeni" perässä. Töistä on jäänyt vain paha maku suuhun.
Missään kesätöissäkään en ole koskaan ollut. Pienessä paikkakunnassa kun koko ikänsä on asunut, ja on ollut koulukiusattuna, ei ole edes käynyt mielessä että hakisi esimerkiksi johonkin lähikaupan kassalle tms. Ei ole ollut mitään suhteita minkä kautta olisi johonkin työhön edes päässyt. Lähikaupassa olin Urjalassa ihan ensimmäisellä työssäoppimisjaksollani vuonna 2009. Sekin oli yhtä helvettiä. Lisäksi minusta leviteltiin sen jälkeen outoja asioita, kuten "Se oli siellä ahdistellut asiakkaita hiuksillaan" siis mitä? No tällaista kuitenkin joidenkin reittien kautta kuulin sillon joskus. Lisäksi eräs vanhempi työntekijä raivosi minulle kun en mopannut takahuonetta, ja kävi suunnilleen sormen päällä pyyhkäsemässä paikkaa josta oli jäänyt siivoamatta. Sen jälkeen en ole Urjalassa missään edes työssäoppimisjaksolla ollut. Forssassa oli mukaviakin töitä, mutta sieltäkin joistain ikäviä muistoja.

Olin ennen todella avoin ja silloin musta tuntui että pystyin tutustumaan ihmisiinkin helposti. Nykyään en ole se sama ihminen, vaan jännitän erittäin paljon uusien ihmisten tapaamista, ja olen ihan hermoraunio jos minun pitää edes soittaa jonnekin. Kahdessa työhaastattelussa olen ollut, ensimmäisessä huomasin jälkeenpäin kuinka vähättelin itseäni työnantajalle, ja kuinka tuntui pahalta kehua itseään, kun en ajattele ollenkaan itsestäni mitään positiivista oikeastaan. Onhan minussa niitä hyviäkin puolia, mutta tuntuu tyhmältä kehua itseään hyväksi työntekijäksi kun ajattelen entisiä työssäoppimispaikkojani, joista monesta jäi paskan maku suuhun. Olisi outoa päästä töihin josta viellä joku voisi minulle jopa palkkaa maksaa.

Olin noin 11 kuukautta TE-toimiston kanssa sovitussa työssä Urjalan sivistyspalvelukeskuksessa (kunnantalolla). Se työ oli osittain hieman inhottavaa, ottaen huomioon että samassa työhuoneessa istui kanssani ihminen joka ei pitänyt minusta millään tavalla. Oli vaikea tulla töihin.
Lopulta työ oli mieluisaa kun sain koko työhuoneen omaan käyttööni. Sain toteuttaa itseäni kunnolla. Tein 4 tuntisia päiviä mitkä olivat mukavia, sain 9 euroa päivä työstä jota tein työttömyyspäivärahan lisäksi. Kotona odotti epileptikko koirani Lily, jonka vuoksi halusin mennä töihin, jotta saisin Lilylle lääkkeet ostettua ja elätettyä yleensäkin itseni ja kaksi kissaani koiran lisäksi.

Jossain vaiheessa kuitenkin mukavakin työ päätyi epämukavaksi kun Lily kuoli. Hädintuskin pystyin töitä tekemään sen jälkeen enää kunnolla. Ajatukset kulkivat jossain ihan muualla, ja oli jo lähellä etten lopettanut töitä kokonaan. Pidin jonkun aikaa sairaslomaa. Muutamien kuukausien jälkeen kun olimme Mikan kanssa ehtineet seurustella vasta kolmisen kuukautta päätimme muuttaa yhteen Tampereelle ja lopetin työt. Poismuutto oli tässä vaiheessa hyvä idea, sillä pääsin toistaiseksi pakoon suurta surua, minkä Lily oli taakseen jättänyt. Lopulta kuitenkin se seurasi minua tännekin asti.

Eli jokaisesta työpaikasta, niin työssäoppimisesta kuin työkokeilustakin minulle on jäänyt ikäviä muistoja, ja en osaa ajatella mitään positiivista työnhaussa. Haluaisin tehdä työtä jossa minun ei tarvitsisi olla asiakaspalvelutöissä, ainakaan paljoa. Etsin mukavaa ja hauskaa työpaikkaa, mutta sellaisia ei taida olla edes olemassakaan? Työn kuin työn pitäisi minun asemassani kelvata, mutta en vaan tahtoisi taas lähteä esimerkiksi Siwaan töihin. Ja kun ajattelen, niin miksi minut otettaisiin edes sinne töihin? Maksaisiko joku oikeasti minulle palkkaa siitä, että olen heillä töissä?

Välillä etsin hyvinkin aktiivisesti töitä mm. mol.fi:n kautta. Olen myös koittanut keksiä firmoja itse, joihin voisin lähettää työhakemusta. En keksi. Olen lähettänyt monta työhakemusta. En sano että olisin lähettänyt monia kymmeniä, mutta olen lähettänyt. Joistain yrityksistä on tullut vastaus, joistain ei lähetetä koskaan vastausta takaisin. "Haku ei kohdistunut teihin tällä kertaa". Olen pikkuhiljaa kuopannut ajatukset graafisen suunnittelun töistä. Minulla ei ole riittäviä taitoja moiseen. Vähän kyllä, mutta ei tarpeeksi. Lisäksi monessa graafisen suunnittelun työssä tarvitaan usein myös hyviä asiakaspalvelutaitoja, mutta mielestäni en omaa näitä taitoja.

Olen ollut nyt työttömänä siittä asti kun valmistuin merkonomiksi, eli 2013 joulukuusta. 2014 pääsin siis Urjalan sivistyspalvelukeskukseen, mutta olin koko sen ajan myös työttömänä, koska olin tuolla päivärahalla (9€/pv) töissä.

Sekin tietty myös hankaloittaa, ettei minulla ole ajokorttia/autoa, joten pystyn kulkemaan vain julkisilla. Toivon kuitenkin kaikesta huolimatta että jossain vaiheessa löydän just sopivan paikan mulle. Täytyy vaan etsiä ahkerasti ja laittaa hakemuksia menemään...

HIUSMUUTOKSIA JA SEPPÄLÄ HEHKUTUSTA

Taas jälleen kerran muuttelin blogin ulkoasua! En varmaan koskaan ole tyytyväinen, aina löytyy jotain muokattavaa ja sitten kun muuttaa jotain pientä detailia, joutuukin muuttamaan samantien kaiken... Tää on niin tätä.

Maanantaina tosiaan tultiin Alicantesta takaisin suomeen. Olin jo jonkun aikaa ehtinyt haaveilla ombre hiuksista. Mietin pitkään uskallanko kokeilla omaan tukkaan liukuvärjäystä. Etsiskelin googlesta kuvia, etsin jopa youtubesta hiustenvärjäysohjeita... Yksi video sai minutkin sitten kokeilemaan liukuvärjäystä. Olinhan siinä muutenkin onnistunut joskus, tosin latvojen värjäyksessä. Värjäsin sitten hiukset jo tiistai iltana.

Tässä siis itse "liukuvärjäämäni" hiukset. 28.03.2013 vuonna otettu kuva, eli jo 3 vuotta sitten..!

Ja tältä näyttää hiukset nyt!

Olen ollut todella tyytyväinen lopputulokeseen. Kuvissa mielestäni tummanruskeaa on tarpeeksi, mutta toisaalta sitä olisi voinut olla ehkä hieman pidemmälle pituuksiin. Mulla onkin nyt tummaa hiuksissa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen! 

Tänään tuli käytyä taas (jälleen) kerran keskustassa. Rakastan kirppistelyä yli kaiken ja lähdinkin keskustassa suuntaamaan kohti bonuskirppistä. Löysin sieltä teepusseille säilytysrasian, josta minulla ei ole nyt tähän kuvaa laittaa. Samalla kävin Tullintorin Seppälässä. Löysin -70% alesta kolmet leggingsit! Rakastan leggingsejä yli kaiken, ja en uskalla muutenkaan juurikaan käyttää enää farkkuja, sillä yksien farkkujen nappi teki reiän ihooni navan ylä puolelle, ja en ole sen jälkeen uskaltanut käyttää mitään napillisia housuja. 

 Millyn on aina pakko päästä kuvaan... Yhdet leggingseistä olivat tumman viininpunaiset. Omistan jo tällaiset mustat, joten halusin ehdottomasti toiset, sillä ne ovat olleet yhdet lempparihousuistani. 

 Toiset olivat "nahka"leggingsit. Tällaisia olin etsinyt jo pitkään, joten miksipäs ei.

 Kolmannet olivat perus farkkukangasta olevat denimin leggingsit. Nämäkin näyttivät hyvältä, vaikka näitä ensimmäisenä sovitin siinä uskossa etteivät menisi mulle jalkaan - toisin kuitenkin kävi. 

En ole varmaan koskaan ostanut kolmia housuja yhtä aikaa samana päivänä, saman viikon aikana tai edes kuukauden sisään (ainakaan muistaakseni :D). Normaali hinta noilla denimin leggingseillä oli 39,99€, mustien nahkaleggareiden hinta 36,95€, ja viininpunaisten housujen tuon saman 36,95€. Sain kuitenkin nämä kaikki housut hintaan ~34€ eli kappalehinnaksi kaikille tuli vähän päälle 11 euroa. Minusta aivan tajuttoman hyvä hinta! Lähdin tosiaan etsimään yksiä housuja, jos sellaiset edes löytäisin. Kun voin itsenikin luokitella sinne "isojen tyttöjen osastolle", aina jotenkin kuvittelen että kaikki vaatteet loppuvat tästä maailmasta, ja en löydä enää ikinä itselleni vaatteita, saa se minut viellä lujemmin hamstraamaan vaatteita. En tiedä miksi olen asennoitunut näin... 

Tullintorin reissun jälkeen poikkesin Kyttälän kirppikselle oletuksenani etten tulisi tekemään löytöjä. Löysin kuitenkin yhdestä kirppispöydästä mielestäni ihanat maiharit! Olivat selkeästi olleet käytössä, mutta käytönjälkiä ei ollut minusta häiritsevän paljoa, ja käveleminenkin tuntui todella hyvältä. Kokokin oli sopiva. Joten pienen testauksen jälkeen nappasin kengät ja olin jo valmis lähtemään kirppikseltä. Kiersin kuitenkin kirppiksen loppuun, ja lähdin sitten uusien kenkieni kanssa keskustoria kohti, josta sitten hyppäisin bussiin kotia kohti. 

Olimme Mikan kanssa huomanneet että Millyn silmässä oli ollut jotain outoa. Veikkasin alunalkaen silmätulehdusta, sillä koirien silmätulehdus muistutti hyvin paljon Millyn oireita, paksua rähmimistä ja silmän siristelyä. Soitin eläinlääkärille, joka kehotti lähtemään lähes samantien lääkäriin. Pääsimme päivystävälle Univetiin, koska kaikki ajanvarasuajat olivat tietenkin ehtineet jo mennä.
Millyllä oli sarveiskalvontulehdus. Saimme silmätipat ja silmähuuhteen. Silmähuuhdetta otetaan injektioneulalla ruuttaan. Onnistuin sohaisemaan itseäni kyseisellä neulalla sormeen, josta sitten valui paljon verta ja jäi ikävän iso patti. Sormi on hieman kipeä. Mutta nyt on kuitenkin pääasia että hoidetaan Millyn silmätulehdus kuntoon. 

Kissat ovat muuten voineet tosi hyvin. Tassulla nyt on lähinnä joka päiväinen rutiini kerjätä ruokaa säännöllisin väliajoin. Tassu tuijottaa syvään suoraa silmiin, ja välillä kiehnää aivan hulluna. Milly taas osottaa rakkauttaan hieman eri tavoin, mm. hyppimällä syliin, puskemalla jatkuvasti jalkoihin ja silloin tällöin nuolemalla. Tassun tie sydämeen käy täysin vatsan kautta. 

ESPANJASTA KOTIUDUTTU

Alicantesta kotiuduimme 4.4. maanantaina, joten nyt on jo vihdoinkin aika laittaa kaikki parhaimmat kuvat tänne blogiin muistoksi. Reissu oli aivan mahtava, ja haluan jo nyt takaisin! 

Mika oli mun miesmalli koko matkan ajan. :D 

Mika osti mulle ihanan avaimenperän, jonka mies taiteili kojussa minulle paikanpäällä, kun kirjoitin nimeni lappuun josta hän sen sitten tulkitsi.
Lisäksi löysin aivan ihanat kengät, jotka maksoivat vain 8€! Mielestäni hyvä löytö, vaikka kyllähän samalaisia kenkiä myydään paljon suomessakin. En ole viellä uskaltanut korkata kyseisiä kenkiä käyttöön.  

Löydettiin eläinkauppa, missä oli myynnissä mm. koiranpentuja, kaninpoikasia, ym. Koiranpentujen myyminen eläinkaupasta on mielestäni melko epäeettistä, eikä sitä ihan syystä tehdä suomessakaan. Koiranpentujen taustoista ei juurikaan luultavastikkaan tiedetä, ja joku saattaa ostaa pennun eläinkaupasta, koska se on söpö ja se riittää. Osa pennuista nukkuivat näyteikkunalla lasikopeissa. Vettä oli tarjolla aika niukasti, ja liikkumatilaa oli vähän.
Liikkeessä oli kuitenkin sillä hetkellä yksi pentu jaloittelemassa, ja se oli vaalea chow chow pentu. Pennulla oli varashälytin kaulassa, jottei sitä varastettaisi/jottei se karkaisi liikkeestä.

 "Kotikatu"

Cabe market oli se juttu. Siellä tuli käytyä monta kertaa, ja se oli melko lähellä meidän mökkiä. 

Pakollisia yhteisselfieitä merenrannalta.

Oon ihan hulluna laivan buffetin katkarapuihin. Nää oli yhtä täydellisiä.

Meidän uima-allas oli ihan paras! Tuli uitua joka päivä yhtä päivää lukunottamatta, ja vesi altaassa oli noin 30 asteista. Tarkeni uida viileämpinäkin päivinä, mutta vedestä nouseminen oli aina yhtä jäätävää, sillä tuuli yllätti aina kun piti altaasta nousta pois.

Kotona huomasin vasta kunnolla, kuinka hyvin olinkaan ottanut rusketusta.