LAISKUUS

Edelleen motivaatiokato jatkuu. Tänään kuitenkin sain mut ja Mikan lähes pakotettua salille. Oli vaan niin hirveen vaikeeta taas lähtee. Itse salilla kuitenkin oli taas ihan mukavaa, ja tehtiin vuorotellen liikkeitä 40 min ja sitten lähdettiin takaisin kotiin.

On ollut hirveen nuutunut olo jo jonkun aikaa, viime viikko ainakin, ja tuntuu siltä että tää viikko menee samanlaisissa merkeissä.

Viime viikolla tuli Avonin tilaus. Laskua maksellessa huomas kyllä että oli taas tullut tilattua jotain.. Ja viellä kun tilasin ihan idiootti summalla tavaraa, 50 euron ostoksista olis saanut ilmaiset postimaksut, mutta mä menin ja tilasin sitten jollain 47 eurolla...

On kyllä yks parhaista ripsareista mitä oon ikinä ostanut! Ainoo ongelma on, että sen oikea hinta on mulle liian korkea hinta ripsarista. Tällä kertaa se sattui olemaan tarjouksessa ja halusin kokeilla. 

Iskällä oli synttärit viikonloppuna, ja Markon kanssa uusi puhelin hommattiin lahjaksi. Se osottautui kuitenkin yhtä vaikeaksi kun kaikki muutkin puhelimet tähän asti. Ja kaikki ovat olleet Nokian niitä perus puhelimia. Mun on vaan niin vaikea nähdä, että mitä vaikeaa niissä on, kun olen alusta asti itse opetellut erilaisia elektronisia laitteita käyttämään, ja hieman hermostuin asiasta, niinkuin kärsimätön isänikin. :'D

Nokia 215. 

Sunnuntaina käytiin katsomassa amerikancockerspanielin pentuja ja Herminaa. Ja ei, ei olla ottamassa koiraa. Vaikka niin haluaisin, ja kun olisi jo valmiiksi tuttu kasvattajakin. Päätettiin kuitenkin Herminan pois annon jälkeen, että kerrostaloon emme ota koiraa, sillä meille olisi varmasti vaikeaa opettaa pentu sisäsiistiksi, kun nyt kahden koiran kanssa ollut jo sisäsiisteysongelmia.

Tassulla ja Millyllä on kaikki hyvin. Nisäkasvaimesta huolimatta Tassu on voinut todella hyvin ja on ollut oma itsensäkin taas välillä. Yhdessä välissä Tassu oli melko passiivinen, eikä tehnyt muuta kuin nukkui, mikä kyllä yleensä on aika Tassumaista, mutta ei kuitenkaan ihan kokoaikaista, niinkuin yhdessä välissä oli. Nyt monena päivänä Tassu on jaksanut leikkiä paljon ja on ollut energisempi. Millykin vaikuttaa jo enemmän aikuistuneemmalta. 

Täytyy vaan toivoa, että Tassulla on viellä paljon hyvää elämää jäljellä kasvaimesta huolimatta. Ja täytyy toivoa että saisin viellä ylipuhuttua Mikan kolmanteen kissaan, joka tulisi olemaan nuori kollikissa ;)

YSTÄVÄNPÄIVÄ JA MOTIVAATIO KADOKSISSA

Ystävänpäivä oli eilen (sunnuntaina 14.2.) ja jaettiin Mikan kanssa lahjat. :)

Mikalle löysin Radiokirppikseltä lomonosovin posliinia olevan Chow chow koiranpennun. Ihastuin siihen itte, niin oli pakko ostaa se kun en hirveesti muutakaan keksinyt. Mika keräilee muutenkin lomonosoveja niin koin et toi on ihan sopiva lahja. Ostin myös sinisen kauluspaidan Mikalle.

Itse sain nää Mikalta, ja oon kyllä tyytyväinen! Halusin nimenomaa shakeria, ja Mika viellä jaksoi mulle metsästää ton pinkin. Raakasuklaa oli hieman pettymys, sillä olin sitäkin pitkään halunnut maistaa, mutta kovan hinnan takia en sitä itse raaskinut ostaa, ja nyt kun sainkin sen käsiini, niin mielestäni ei ollut edes mitään erikoista, lähinnä pahaa. Mutta lahja oli mitä parhain ja kivoin silti ♥

Sitten siihen motivaatioon ja inspikseen. Niinkun mä vähän oon pelännytkin niin näinkin nopeasti se inspis ja motivaatio sitten katosi kaikkea vähääkin terveellistä kohtaan. Tuloksia kun ei nopeasti synny, niin heti alkaa inspiraatio rakoilla. Herkkupäivät oon kuitenkin saanut pidettyä viikonlopun sisässä, eikä ole lipsunut arkipäiviin, vaikka olen kyllä syönyt proteiinipatukoita ja proteiinilettuja vähän liian tiuhaan.. Eli vanhat tavat toistuvat mutta vähän erilaisilla tuotteilla.. Liikkuminen ei ole kiinnostanut, ja laitan senkin huonojen ilmojen piikkiin. Ei yksinkertaisesti kiinnosta lähteä ulos, vaan haluaisin vaan hihhuloida koko päivän sisällä yöpaidassa ja nukkua pitkään.

Oli kuitenkin mukava kun viime viikon keskiviikkona eräs nainen auttoi minua salilla. Näytti erilaisia liikkeitä ja lopulta tehtiin niitä yhdessä. Esittäydyttiin, ja jos jatkossa törmätään saattaa näyttää mulle lisää liikkeitä. :)

Sulkapalloakin käytiin taas pelaamassa lauantaina. Tällä kertaa mulla oli paljon kivempi fiilis kun sitä edellisellä kerralla, ja jaksoin koko 1,5 tuntia tosi hyvin, ja huomasin kuinka olin vähän ehkä kehittynytkin pelaamisessa, mikä oli tosi kiva huomata. Kuitenkin sunnuntaina (eilen) illalla tuli taas sellainen tunne ettei jaksaisi oikein mitään, miksi edes yrittää kun se ei näy ainakaan ulkonäöllisesti painossa millään tavalla. Teenkö tätä ihan yhtä tyhjän kassa? En tiiä. Ehkä se motivaatio tästä palautuu.

KOIRAN- JA KISSANPENTU HAAVEITA + HERMINA

Koko viikonloppu mennyt aikalailla vaan makoillessa kotona. Eilen pidin myös ensimmäisen herkkupäivän tänä vuonna. Menihan siinä levyllinen Maraboun uutta suklaata, ja pieni pussi sipsejä. Enkä muuten mennyt salillekkaan perjantaina vaikka piti. Olin sen sijaan Lielahdessa kirppistelemässä (taas), mutta ei oikein löytynyt mitään. 

Huomenna (toivottavasti) jaksan taas hinata itseni salille. Pitäis käydä myös ahkerammin lenkillä (ei ole liiemmin tullut käytyä), mutta tälläkin kertaa täytyy laittaa kelin piikkiin. Ei ole kamalan houkutteleva keli lähteä kävelylle ulos tällä hetkellä. Motivaatiokin on tuon herkuttelun jäljiltä pyöreä nolla, ja kun tuloksiakaan ei kuitenkaan pelkällä salilla käynnillä synny, ainakaan nopeasti. 

                                       

Lisäksi on kauhea kissanpentu ja koiranpentu kuume. Olen sen jälkeen haaveillut uudesta kissanpennusta kun saatiin tietää että Tassulla on nisäkasvain. Emme siis leikkauta sitä pois, sillä lääkäri totesi, että se on saattanut jo hyvin levitä, ja leikkauskin maksaisi yli 200 euroa, ainakin. Joten tultiin siihen tulokseen, ettei leikkauteta kasvainta pois, sillä se saattaisi olla turhaa. En ole siis haaveillut Tassun korvaamista toisella kissalla, sillä se ei todellakaan ole tarkoitus, Tassua ei toinen kissa korvaa. Kissanpennun aika ei kuitenkaan vielä ole oleellinen tällä hetkellä.
Koiranpentu haaveet syntyivät kun eräs amerikancockerspanieli sai juuri pentuja. Hermina myös muutti tälle samalle kasvattajalle takaisin n. 4kk sitten, jolta olimme Hermin sijoitukseen aiemmin ottanut. Hermistä jouduimme kuitenkin luopumaan sillä emme pystyneet Hermin ongelmia ratkomaan täällä. Hermina on siis amerikancockerspanieli jonka otimme meille asumaan kesällä, sijoitukseen. Herminan avulla pääsin yli Lilyn kuolemasta, ja saimme taas koiran arkielämäämme. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, joten Hermi joutui valitettavasti meiltä lähtemään. Siksi siis koiranpentukuume, sillä kaipaisin taas koiraa meille asumaan, mutta tulimme Mikan kanssa siihen tulokseen, ettemme koiraa tänne kerrostaloon ota, sillä sisäsiisteysopettelu olisi työn ja tuskan takana 4. kerroksesta käsin, ja koska on ollut Herminan ja etenkin Lilyn kanssa ongelmia sisäsisiteyden kanssa, joten haaveeksi saa myös koiranpentuhaaveet toistaiseksi jäädä.
Ollaan kuitenkin Hermiä käyty katsomassa jo pari kertaa. Hyvin siis voi ja on kotiutunut todella hyvin. Meidätkin kuitenkin edelleen muistaa, ainakin hetken tuumailun jälkeen. :D

Siinä siis Hermina. Ihan ensimmäisestä näkemisestä viimeisempään. Hermina vaikuttaa kuitenkin paljon onnellisemmalta, sillä ei tottunut oikein kaupunki elämään arkuutensa takia. Nyt on oma piha ja omakotitalo. 

Tuntuu kyllä kurjalta kun olen joutunut luopumaan jo kolmesta lemmikistä. Olin ennen aina sitä vastaan, että lemmikkieläimestä ei luovuta kerran kun sellaisen on ottanut. Oltais kyllä ehkä voitu Herminkin eteen enemmän työskennellä, mutta ei nähty muita vaihtoehtoja. Bobby-kissastani (Tassun yhdestä pennusta) jouduin luopumaan heti Lilyn kuoleman jälkeen, sillä Bobby ei tottunut sisäkissan elämään. Naapuri valitti Bobbysta, kuinka se käy jatkuvasti hänen kukkapenkeillään. Asuin silloin siis rivitalossa Urjalassa. Pian Lilyn kuoleman jälkeen luovuin siis Bobbysta, kaikki meni silloin saman surun piikkiin. Lopulta Bobbysta luopuminen tuntui todella kamalalta, ja se on pitkään kaduttanut minua tähän päivään asti. Nyt jo vähän osaan elää asian kanssa paremmin. Bobby asuu Kuljussa omakotitalossa, ja saa ulkoilla ulkona vapaasti, joten koen, että se on siellä onnellisempi, kuin mitä se olisi sisäkissana, ja etenkin kun muutamien kuukausien päästä muutettiinkin Mikan kanssa yhteen tänne Tampereelle kerrostaloon. 

♥

Ehkä viellä joskus Millyn kaveriksi tulee yhtä hieno kissa. Ja ehkä joskus saadaan yhtä ihana koira kuin Lily. Toivottavasti.

Tässä tuli myös monta syytä omaan lihomiseeni, ja miksi olen tässä pisteessä että tahdon edes vähän laihduttaa. Niin monta asiaa 2014 vuoden loppupuolelta on jäänyt vyötärölle. Vaikka sinne mahtui myös paljon hyvääkin.

Kohta ehkä kuitenkin lähdetään sinne lenkille, vaikka keli näyttää näinkin ihanalta: 

KIRPPISTELYÄ part 1

Tänään Mikan piti olla vähän pidenpään koulussa joten raaskin lähteä minäkin johonkin muualle, sen sijaan että kököttäisin vaan kotona. Tarkoitus oli ensin mennä salille, mutta sitten aloinkin tälläytymään ja lähdin bussilla keskustaan.
Katselin uikkareita valmiiksi matkaa varten, ja kyllähän niitä löytyis, mutta hinta onkin sitten toinen juttu... Netanttilassa olis ollu yhdet kivat uikkarit, mutta eihän niitä paikanpäällä Anttilassa ollut kun kävin katsomassa. Siellä oli muutenkin aikamoinen kaaos, kuulemma remonttia luvassa. Omankokoisia vaatteita on muutenkin hankala löytää, kun pitäisi olla se "isojentyttöjen" osasto.
H&M:stä löysin itselleni uuden treenipaidan, sopivan väljä, ja haaveilin siittä jo viime vuoden loppupuolella, mutta sillon en raaskinut vielä sitä ostaa. Nyt kun sain hieman rahaa pitkän karenssijakson jälkeen, oli vaan ihan pakko ostaa se. Samoin ostin uudet urheilusukat, jotka kyllä olivat todella mukavat jalassa!

Tuossa siis kyseinen treenipaita minkä ostin. Mätchää nyt niin hyvin noiden kenkien kanssa! :D

Tuossa paitaa lähempänä. 

Tänään olikin kahdeksas kerta salilla. :) Todennäköisesti nyt kun ajoitin nää salikerrat vähän paremmin kun yleensä, niin saatan mennä kolmannenkin kerran tällä viikolla sinne. Oon vaan ajatellut pitää yllä "hiljaa hyvä tulee" - meininkiä, ettei koko sali-innostus lopahtais kesken. 

Ensimmäisenä keskustassa kävin kuitenkin kirppiksillä. Laukontorilla oleva Tarina kirppis on ehdottomasti ehkä paras kirppis mitä keskustan alueelta löytyy ja siellä on luultavasti koko Tampereen paras asiakaspalvelu, ja mukava henkilökunta! Kirpputori Tarinasta tarttui mukaan 1 euron vihreä Lindexin t-paita, 0,20 euron cd-levyjen säilytyskotelo, 2 euron lintukaulakoru ja Batman & Robin bluray (jonka hinta kyllä huvitti, sillä sen hinta oli 1,50€. Olin sen valmis jo siihen hintaan ostamaan, mutta kassalla hinta menikin viellä puoleen, joten sen hinnaksi tuli 0,75 euroa.) Markolle (veljelleni) siis ostin tuon, koska itse en kyseisestä leffasta niin välitä. :D
Radiokirppikseltä löysin 2,50€ neonpinkin treenitopin, joka on mulle viellä tosi tiukka. Toivon mahtuvani siihen jossain vaiheessa.

 Ja joo. Meillä oli yhessä vaiheessa pula näistä cd-koteloista, kun haluttiin autoon saada cd:t kätevästi mukaan. Onpahan ainakin varalle nyt sitten.

 Huikee 0,75 euron ostos! :D

Ja Radiokirppiksen löytö. Pahoittelut huonosta valaistuksesta. 

Tää päivä suorastaan suli. Kaipaan enemmän tämmösiä päiviä! Se on vielä näin työttömänä helppoa valittaa tylsyyttä, kun ei ole kokoaikainen kiire, eikä sillä. En mä tällä työttömyydelläni kyllä pitkälle eläkkään, sellaset perusasiat pystyn ostaan, mutta ei hirveästi kyllä ylimäärästä voi. Siks kirpparit on jotain niin parasta kun saa halvalla tehtyä hyviä löytöjä, vaikka kyllähän sitä monesta pienestäkin ostoksesta kertyy yhteensä jo jonkun verran, mut en koe sitä hirveen pahan kun en yleensä hirveän montaa tuotetta löydä kerralla.

SEITSEMÄS KERTA

Eilen käytiin Urjalassa. Ja siinähän aikalailla koko päivä sitten menikin.

Mulla on kamala tapa räpsiä kuvia jatkuvasti. Jos kuva on hyvä, se lähtee lähes aina Instagramin kautta Facebookiin. Argh. 

 Äitini koira Nana. ♥

Käytin myös hyviä peilejä hyväkseni ja otin kokovartalokuvan. Jotain ihan järkyttävää toi keskivartalo. 

Tänään olin seitsemännen kerran salilla. Osittain olo oli jotenkin vetelä, ja ei ehkä mikään paras, joten nipin napin jaksoin salilla olla sen 40 minuuttia. Rutistin kuitenkin loppuun asti, enkä luovuttanut kesken, vaikka mieli teki. Mun minimi on olla salilla se 40 minuuttia, edes sen rahan edestä, vaikka käynkin Hervannan vapaa-aikakeskuksessa, jonka kertamaksu on kaupungin bussikortilla 2e/kerta, eli ei ollenkaan paha. Laitteet on kuitenkin myös sen mukaiset, ja ne ovat ehtineet tulla jo tutuksi, sillä hirveästi erilaisia laitteita siellä ei ole. Olen harkinnut vaihtaa Easyfit saliin, joka muutti myös tänne Hervantaan, ja sen ainakin pitäisi olla pullollaan uusia laitteita, ja tilojen pitäisi olla viihtyisät. Harkitsen vielä asiaa, sillä rahatilanne ei ole kovin hyvä.
Lisäksi ollaan menossa Espanjan Alicanteen maaliskuun lopulla, joten sinnekkin pitäisi säästää hyvin rahaa, joten voi olla että uusi sali jää haaveeksi vasta huhtikuulle.

Alicante saa olla sellasena tavotteena, että siihen mennessä sais edes vähän laihtua, että kehtaan hillua siellä uima-altaalla uikkareissa. Ja kyllä - meillä on siinä meidän mökin pihassa lämmitetty uima-allas! Että toivottavasti sitten löydän kanssa sopivan uimapuvun ittelleni jostain. Pitää varmaan maksaa ittensä kipeeks.
Oon tosiaan ollu ulkomailla ekan kerran Gran Canarialla 14-vuotiaana, enkä siittä edes hirveästi enää muista. Sen kyllä muistan että lämmitetty allas ei ainakaan ollut siinä meidän hotellin pihassa. :D
Nyt sen jälkeen ollut ulkomailla Mikan kanssa Virossa laivareissun yhteydessä, ja sen jälkeen viellä Tukholmassa. Eniten kuitenkin nää lämpöiset maat kiehtoo, kun pääsee pois täältä suomen kylmästä.

Mun on tarkotus myöhemmin tehdä blogiin ainakin joku kämpän esittely kirjoitus. Oon jo muutaman kuvan räpsinyt sillon kun on ollut siistiä. :'D