Missään kesätöissäkään en ole koskaan ollut. Pienessä paikkakunnassa kun koko ikänsä on asunut, ja on ollut koulukiusattuna, ei ole edes käynyt mielessä että hakisi esimerkiksi johonkin lähikaupan kassalle tms. Ei ole ollut mitään suhteita minkä kautta olisi johonkin työhön edes päässyt. Lähikaupassa olin Urjalassa ihan ensimmäisellä työssäoppimisjaksollani vuonna 2009. Sekin oli yhtä helvettiä. Lisäksi minusta leviteltiin sen jälkeen outoja asioita, kuten "Se oli siellä ahdistellut asiakkaita hiuksillaan" siis mitä? No tällaista kuitenkin joidenkin reittien kautta kuulin sillon joskus. Lisäksi eräs vanhempi työntekijä raivosi minulle kun en mopannut takahuonetta, ja kävi suunnilleen sormen päällä pyyhkäsemässä paikkaa josta oli jäänyt siivoamatta. Sen jälkeen en ole Urjalassa missään edes työssäoppimisjaksolla ollut. Forssassa oli mukaviakin töitä, mutta sieltäkin joistain ikäviä muistoja.
Olin ennen todella avoin ja silloin musta tuntui että pystyin tutustumaan ihmisiinkin helposti. Nykyään en ole se sama ihminen, vaan jännitän erittäin paljon uusien ihmisten tapaamista, ja olen ihan hermoraunio jos minun pitää edes soittaa jonnekin. Kahdessa työhaastattelussa olen ollut, ensimmäisessä huomasin jälkeenpäin kuinka vähättelin itseäni työnantajalle, ja kuinka tuntui pahalta kehua itseään, kun en ajattele ollenkaan itsestäni mitään positiivista oikeastaan. Onhan minussa niitä hyviäkin puolia, mutta tuntuu tyhmältä kehua itseään hyväksi työntekijäksi kun ajattelen entisiä työssäoppimispaikkojani, joista monesta jäi paskan maku suuhun. Olisi outoa päästä töihin josta viellä joku voisi minulle jopa palkkaa maksaa.
Olin noin 11 kuukautta TE-toimiston kanssa sovitussa työssä Urjalan sivistyspalvelukeskuksessa (kunnantalolla). Se työ oli osittain hieman inhottavaa, ottaen huomioon että samassa työhuoneessa istui kanssani ihminen joka ei pitänyt minusta millään tavalla. Oli vaikea tulla töihin.
Lopulta työ oli mieluisaa kun sain koko työhuoneen omaan käyttööni. Sain toteuttaa itseäni kunnolla. Tein 4 tuntisia päiviä mitkä olivat mukavia, sain 9 euroa päivä työstä jota tein työttömyyspäivärahan lisäksi. Kotona odotti epileptikko koirani Lily, jonka vuoksi halusin mennä töihin, jotta saisin Lilylle lääkkeet ostettua ja elätettyä yleensäkin itseni ja kaksi kissaani koiran lisäksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin mukavakin työ päätyi epämukavaksi kun Lily kuoli. Hädintuskin pystyin töitä tekemään sen jälkeen enää kunnolla. Ajatukset kulkivat jossain ihan muualla, ja oli jo lähellä etten lopettanut töitä kokonaan. Pidin jonkun aikaa sairaslomaa. Muutamien kuukausien jälkeen kun olimme Mikan kanssa ehtineet seurustella vasta kolmisen kuukautta päätimme muuttaa yhteen Tampereelle ja lopetin työt. Poismuutto oli tässä vaiheessa hyvä idea, sillä pääsin toistaiseksi pakoon suurta surua, minkä Lily oli taakseen jättänyt. Lopulta kuitenkin se seurasi minua tännekin asti.
Eli jokaisesta työpaikasta, niin työssäoppimisesta kuin työkokeilustakin minulle on jäänyt ikäviä muistoja, ja en osaa ajatella mitään positiivista työnhaussa. Haluaisin tehdä työtä jossa minun ei tarvitsisi olla asiakaspalvelutöissä, ainakaan paljoa. Etsin mukavaa ja hauskaa työpaikkaa, mutta sellaisia ei taida olla edes olemassakaan? Työn kuin työn pitäisi minun asemassani kelvata, mutta en vaan tahtoisi taas lähteä esimerkiksi Siwaan töihin. Ja kun ajattelen, niin miksi minut otettaisiin edes sinne töihin? Maksaisiko joku oikeasti minulle palkkaa siitä, että olen heillä töissä?
Välillä etsin hyvinkin aktiivisesti töitä mm. mol.fi:n kautta. Olen myös koittanut keksiä firmoja itse, joihin voisin lähettää työhakemusta. En keksi. Olen lähettänyt monta työhakemusta. En sano että olisin lähettänyt monia kymmeniä, mutta olen lähettänyt. Joistain yrityksistä on tullut vastaus, joistain ei lähetetä koskaan vastausta takaisin. "Haku ei kohdistunut teihin tällä kertaa". Olen pikkuhiljaa kuopannut ajatukset graafisen suunnittelun töistä. Minulla ei ole riittäviä taitoja moiseen. Vähän kyllä, mutta ei tarpeeksi. Lisäksi monessa graafisen suunnittelun työssä tarvitaan usein myös hyviä asiakaspalvelutaitoja, mutta mielestäni en omaa näitä taitoja.
Olen ollut nyt työttömänä siittä asti kun valmistuin merkonomiksi, eli 2013 joulukuusta. 2014 pääsin siis Urjalan sivistyspalvelukeskukseen, mutta olin koko sen ajan myös työttömänä, koska olin tuolla päivärahalla (9€/pv) töissä.
Sekin tietty myös hankaloittaa, ettei minulla ole ajokorttia/autoa, joten pystyn kulkemaan vain julkisilla. Toivon kuitenkin kaikesta huolimatta että jossain vaiheessa löydän just sopivan paikan mulle. Täytyy vaan etsiä ahkerasti ja laittaa hakemuksia menemään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti