18 X JATKA LAUSETTA

Kopioinpas minäkin tämän haasteen itselleni.

En ymmärrä... miksi mun on nykyään niin vaikeaa olla onnellinen toisten puolesta...

Seuraavaksi ajattelin... jatkaa koneella istuskelua. 

Viime aikoina... olen ollut entistä masentuneempi. 

En osaa päättää... mitä tekisin loppuillan.

Muistan ikuisesti... kun asuin koirani Lilyn ja kissojen kanssa urjalassa, kun Mikan kanssa muutettiin yhteen, ja tuotiin Milly kotiin. 

Päivän paras juttu... ei ole tänään yhtään mikään. 

Noloa myöntää mutta... olen loppujen lopuksi aika itsekäs ihminen. 

Viikko sitten... palasin Porista takaisin kotiin. 

Kaikista pahinta on... kun lemmikki kuolee, tai sen joutuu antamaan pois. En olisi itse ikinä uskonut joutuvani luopumaan kissastani tai koirastani kuoleman vuoksi niin pian. 

Salainen taitoni on... onko sellaista?

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... Niitä on niin monta, etten viitsi listata yhtäkään! :D

Minulla on pakkomielle... suklaaseen. Tällä hetkellä Polly Puffareihin, joita en ole nähnyt kuin Prismassa. 

Söin tänään... no sitä suklaata, eli noita Pollyja! Ja tietty perus aamupalan, ruuan... 

Ärsyttävintä on... toisia arvostelevat ihmiset, kuulun kylläkin heihin... 

Tekisi mieli... ryhdistäytyä ja tehdä jotain kivaa, mutta mitä?

Minusta on söpöä... mies sanoo jotain ihanaa. 

Hävetti... kun puhuin kirpparilla kerran kovaan ääneen kun hämmästelin kuinka kalliilla joku myi pöydässään Victoria's Secretin body mistia 15 eurolla, ja minä kerroin siinä Mikalle kovaan ääneen kuinka olen omani ostanut korkeintaan 11 eurolla. Noh, siinähän oli sillä hetkellä se pöydän tavaroiden omistaja. Nolona tajusin vasta jälkeenpäin että mitä olin möläyttänyt. Rouva hämmästeli, että mistä alennusmyynneistä olen niitä sitten löytänyt, totesin hänelle suoraa että netistä, ihan normi hinnalla. 

Olenko ainoa, jonka mielestä... sisustaminen on naisten juttu?

TAIVEAKNE

KUVAT SAATTAA JÄRKYTTÄÄ!

Ei saisi ikinä aloittaa blogin kirjoittamista vihaisena, mutta nyt on pakko. 

Mun piti niin kirjoittaa tänne seuraavaksi kivasta Porin reissusta, sen sijaan kirjotankin inhottavasta taudista, josta olen saanut 3 vuotta kärsiä, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Suorastaan ahdistuin kun huomasin joitakin viikkoja(?) sitten että nyt oikeaan kainalooni on muodostunut patti. Tiesin mitä se tarkoittaisi.
Mulle muodostui samanlainen patti 2013 vuonna. Oli ollut aika raskas vuosi, olin erittäin stressaantunut kouluasioiden takia ja ehkä vähän kaikesta muustakin. Silloin en vielä tiennyt että mistä oli kyse. Noh. Tuon patin jälkeen paikalle ilmestyi reikä, iso reikä. Se näyttää ihan jonkun madon syömältä, tasaisen pyöreältä reijältä (reiältä, reijältä, ihan sama). 

Ja se on _erittäin_ kipeä. Kun ihon alta paljastuva veresliha ottaa kiinni käsitaipeeseen, laastariin, haavalappuun tms, se sattuu. 

 Tässä siis kuva vasemman puolen kainalostani, tässä muistaakseni kipeimmillään 2014 vuonna. Pienensin kuvan tarkotuksella. 

Vasta viime vuonna se umpeutui kokonaan, eikä ole vaivannut sen jälkeen. Muistan oikein, kuinka olen ollut tyytyväinen ja puhunut ääneen että onneksi se ei ole enää vaivannut. Sitten kuitenkin viime kuussa ilmestyi uusi patti. Tällä kertaa oikeaan kainaloon.

Päivä päivältä reikä suureni. Oikealla kuva nyt. Ei näytä niin isolta, mitä oikeasti on. Ja se on erittäin kipeä.

Surettaa, että taas pitää joka päivä varoa, ettei vaan taas sattuisi. Suihkussa käyminen on tuskaa. Masentaa, että olenko tämän itse itselleni aiheuttanut? Juuri kun minulle on huhuiltu, että minusta ollaan huolissaan, näytän kuulemma siltä että saattaisin olla diabeetikko. Olenko oikeasti nyt siinä pisteessä että näytän muiden silmissä sairaalta, ja että pitäisi laihduttaa?
Onko sitten laihtuminen, hoikkana ihmisenä oleminen automaattisesti ruusuilla tanssimista? Onko elämä silloin oikeasti automaattisesti tervettä jne. Suututtaa tällainenkin ajattelutapa.

Hikirauhastulehdus eli Hidradenitis suppurativa, eli tämä taiveakne, josta johtuvat nuo reijät kainaloissani, johtuu usein ylipainosta. Taudin kuvassa käsketään joko a) laihduttamaan b) lopettamaan tupakanpoltto, eli minulla olisi siis vain tuo yksi vaihtoehto, koska en polta tupakkaa, enkä ole koskaan polttanutkaan. 

Itseinhon kanssa onkin saanut taistella kun ensin kuulee huhuiltavan että näytän diabeetikolta, ja sitten vielä tämä. 

Olen käynyt tosiaan lääkärissä näyttämässä tuota jo vanhempaa reikääni muutamalla eri lääkärillä, tuloksetta, eivät voi tehdä asialle mitään, eivät ole todenneet mikä se on, joten olen antanut itse itselleni diagnoosin tästä. Toinen sanoi aknestani, että minun pitäisi alkaa karppaamaan.
Ehkä luultavasti tekisinkin tälle kropallenikin jotain, jos vain saisin aikaseksi, sillä yritetty on. Elämäntapoja ei vaan voi muuttaa hetkessä, ja olen erittäin malttamaton ihminen, kaikki pitäisi saada-nyt-heti. Eikä tämä tauti sittenkään välttämättä olisi poissa, kun se kerran on jo tullut.